Kesä tuli viimein!

Jee! Kesä tuli viimeinkin näille leveysasteille. Ennuste näyttää koko ensi viikolle vähintään +18-asteen lukemia iltapäiville. Yötkin näyttäisi olevan reippaasti plussalla – jopa lähes kymmentä astetta parhaimmillaan.

Kasvit muuttivat nyt sitten parvekkeelle lopullisesti. Ensimmäinen yö (toissa yö) oli kuitenkin vielä kylmä Oulussa, joten vähän piti jännittää että miten kasvit selviää. Ja hyvin selvisivät, sillä parvekkeen yö oli yllättävän lämmin. Alhaalla statistiikkaa ensimmäisestä yöstä.

Lämpötiloista

21.5.2020 to-pe välinen yö Oulussa:

  • Ilmatieteenlaitos ennuste klo 4: +1, tuuli 0
  • Mittaukset klo 4.00:
  • Pohjoisparveke: +4.1
  • Raspi: eteläparve: +12.0
  • Raspi: eteläparveke (kasvihuone): +11.7
  • Eteläparve: +12.0

Mittauksista voi vetää sen johtopäätöksen, että ainakin tyynellä säällä ja edellisen päivän ollessa aurinkoinen (seinät varastoineet lämpöä), meidän parvekkeella ei ole hallan vaaraa yöllä, vaikka Ilmatieteenlaitos lupaa nollaa. Toinen johtopäätös; minulla on monta lämpömittaria 🙂 – ja ainakin eteläparvekkeen mittarit ovat aika samaa mieltä lukemista.

Raspissa käytän dht11- ja dht22 -sensoreita, jotka tarjoavat myös kosteuslukemat. Tulen päivittämään tunti/päivä-kohtaiset statistiikkat pilveen kaikkien nähtäväksi, kunhan saan softan päivitettyä. Speksit antureista:

Lämpötila/kosteussensorien speksit

Rakentelusta

Kuten aiemmin keväällä oli puhetta, on painovoimaisessa konekastelussa haasteena mullan kostuttaminen yhtä märäksi joka puolelta. Kun vettä kaadetaan kasvin yläpuolelta mullan pintaan, saattaa vesi levetä epätasaisesti multaan – jättäen mullan paikoitellen kuivaksi. Fiksu ihmiskastelija välttää tätä ongelmaa kastelemalla pintaa monesta kohtaa, mutta kone ei sitä temppua ainakaan vielä osaa tehdä. Yritän keksiä ratkaisun myöhemmin kokeilemalla erilaisia veden levittimiä, mutta aluksi on tärkeintä saada veden syöttö ylipäätään toimimaan.

Alhaalla on pari kokeilua aiheesta. Ensimmäinen on vanha tuttu kodinonnen ja nukkumatin ajoilta (kerrotuna kuudella). Eli syötän letkulla vettä kasvin pinnalle. Se toimii hyvin, kunhan letkujen päät ovat suurin piirtein samalla korkeudella. Jos yksikin pää on selvästi matalempana, menee silloin kaikki vesi sinne mistä helpoiten pääsee (painovoima) ja muut eivät saa mitään.

Veden syöttö letkulla

Seuraava kokeilu oli käyttää putkea, jossa on reikiä kasvien kohdalla. Tämäkin ratkaisu toimi yllättävän hyvin ja bonuksena vesi jakautui tasaisemmin kasvien pinnalle verrattuna letkusyöttöön. Tärkeää tässä ratkaisussa on laittaa putki vaateriin. Muutenhan vesi kertyy toiseen päätyyn ja toisen pään kasvit jäisivät kuivaksi.

Veden syöttö putkella

Pitihän sitä taas pari videota ottaa kun oli niin jännää;

Chilit ja paprikat muuttivat parvekkeelle. Syöttöputket ovat paikoillaan, mutta vielä pitää säätää ja testailla ennen kuin jättää täysin koneen hoitoon

Aloitin myös vetämään letkuja amppeleille. Kiinnitän letkut sähköjohtojen kiinnityksen tarkoitetulla kiinnikkeillä. Letkujen vedoissa pätee samat säännöt kuin sähkökaapeleille. Jos sähköjohdoilla tekee liian tiukkoja mutkia, kaapeli lämpenee mutkien kohdalta ja riski johdon vaurioitumiseen kasvaa. Liian tiukka mutka letkulla aiheuttaa ruttaantumisen tai ainakin turhaa vastusta – joka taasen vaatii enemmän pumpputehoa. Loivia kaaria siis!

Vesijohtojen vetoa

Loppukevennyksenä – välillä pitää muistaa syödäkin. Näin alkoi meidän grillikausi ja oli muuten hyvää! 🙂

Mukavaa viikonloppua ja tulevaa viikkoa kaikille! Nauttikaa lämmöstä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s